The study discusses the philosophy of Finnish philosopher J.V. Snellman (1806–81). The focus is on Snellman's so-called philosophy of personality, which he presented in his work "Essay on the speculative Development of the Idea of Personality" (Tübingen, 1841). Besides this work he addressed his philosophy of personality in his other works and in his public lectures. -/- In his philosophy of personality Snellman develops the concept of personality within the framework of G.W.F. Hegel's (1770–1831) philosophy. The concept (...) of personality serves as a basis for Hegel's philosophy of right, and it plays an important role also in other parts of Hegel's system. However, he never provided a comprehensive definition of this concept. The essence of personality was debated among Hegelians after Hegel's death in 1831. In the course of the debate the Hegelian school split into two groups. At the time of publication of "The Idea of Personality" there was a serious rift between the Right- and the Left-Hegelians. -/- The study analyzes Snellman's philosophy of personality in respect of Hegel's philosophy and in respect of the views of other Hegelians – mainly D.F. Strauss (1808–74), L. Feuerbach (1804–72) and C.F. Göschel (1781–1861). I also attend to some contemporaries outside the Hegelian School like F.W.J. Schelling (1775–1854) and I.H. Fichte (1796–1879). -/- The study is divided into six sections (A–F). The first comprises an introduction and an outline of the structure of the study. The second section (B) discusses the historical context of Snellman's philosophy. The first subsection focuses on the Central European debate on Hegel's legacy. The second subsection deals with Snellman's life and his work on philosophy. The systematic part of the study comprises three sections (C–E), which consider the dialectic of Snellman's work of 1841. This dialectic follows the outline of Hegel's philosophy of subjective spirit and culminates in the definition of personality. Snellman, however, exceeds the realm of the philosophy of subjective spirit, as he discusses e.g. the philosophy of religion. He also comments on the debate among Hegelians. According to Snellman, neither Right- nor Left-Hegelians are true to Hegel's philosophy. In effect, his own standpoint in the debate, as I will argue, comes close to that of the Left-Hegelians. The study concludes with a summary (F). (shrink)

The paper discusses J.V. Snellman's (1806–81) reading of F.W.J. Schelling's (1775–1854) philosophy. The reading was presented in his book "Essay on the speculative Development of the Idea of Personality" (1841). Snellman, the most remarkable Finnish Hegelian, focused on Schelling's text "Philosophical investigations into the essence of human freedom" (1809). In Snellman's view Schelling is a forerunner to Hegel. He was not familiar with the details of Schelling's later critic towards Hegel. -/- Snellman became interested in Schelling, (...) because the latter highlights the importance of personality. The essence of evil is further linked with the essence of personality. One asks, for example, that if human personality is seen as dependent on the personality of God, is it reasonable to say that human person is responsible for evil acts? Snellman's main concern is to argue against the positivity of evil. He agrees with Schelling that evil exists only as evil action. (shrink)

Johan Vilhelm Snellman (1806–1881) tunnetaan valtiomiehenä, sanomalehtimiehenä ja kansallisena herättäjänä, mutta hänen filosofiansa on usein jäänyt hänen yhteiskunnallisen vaikutuksensa varjoon. "Maailmanhenki Pohjolassa" piirtää yleiskuvan Snellmanin ja hänen esikuvansa G. W. F. Hegelin (1770–1831) filosofiasta. Se toimii johdantoteoksena heidän ajatteluunsa ja kertoo samalla 1800-luvun Suomen henkisen elämän kansainvälisyydestä. "Maailmanhenki Pohjolassa" selittää, miten Snellman Hegelin ajattelua käytti ja tulkitsi, ja korostaa, millaisissa asioissa Snellman teki pesäeron sekä Hegeliin että maineikkaisiin hegeliläisiin kuten Ludwig Feuerbachiin ja David Friedrich Straussiin. "Maailmanhenki Pohjolassa" (...) on perusteos suomalaisesta filosofiasta ja Suomen kulttuurihistoriasta kiinnostuneille. (shrink)

Erkenne dich selbst sei die schwierigste Zumutung, die einem Menschen gemacht worden ist – so proklamierte Finnischer Philosoph und Hegelianer J.V. Snellman (1806–81) in der Ein-leitung zum seinen ersten philosophischen Hauptwerk. In diesem Werk ("Versuch einer spekulativen Entwicklung der Idee der Persönlichkeit", Tübingen 1841) kommentierte Snellman sowohl G.W.F. Hegels (1770–1831) Philosophie des subjektiven Geistes als auch die Diskussion unter deutschen Hegelianern. Laut Snellman setzt die Durchführung der Idee der Philosophie des subjektiven Geistes eine engere Verbindung zwischen spekulativer (...) Logik und Geistesphilosophie vor. Im Vortrag stelle ich die Frage, was für eine Verbindung Snellman tatsächlich im Auge hatte. (shrink)

Artikkeli käsittelee J. V. Snellmanin (1806–81) varhaisvaiheen filosofiaa ja sen suhdetta hänen 1840-luvun alun filosofiseen pääteokseensa "Persoonallisuuden idean spekulatiivisen kehittelyn yritys" (Versuch einer speculativen Entwicklung der Idee der Persönlichkeit). Varhaisvaiheen filosofia viittaa Snellmanin julkaistuihin kirjoituksiin vuosina 1835–40 sekä luentokäsikirjoituksiin ja muihin muistiinpanoihin. -/- Artikkelin keskiössä on Snellmanin varhainen luenta G. W. F. Hegelin (1770–1831) filosofiasta. Snellmanin filosofian on yleensä katsottu seuraavan Hegelin esikuvaa uskollisesti. Tämä pitää pääasiassa paikkansa, mutta toisaalta Snellman ei missään vaiheessa uraansa epäröinyt poiketa Hegelin viitoittamalta tieltä. (...) Hän ei tosin juuri korostanut eroja itsensä ja saksalaisen esikuvansa välillä. Snellman esitti varhaisfilosofiassaan muun muassa omaperäisen tulkinnan Hegelin subjektiivisen hengen filosofiasta. Hän pyrki myös yhdistämään Hegelin kaksi logiikan pääesitystä yhdeksi kokonaisuudeksi. Snellman myös täydensi joiltain osin Hegelin systeemiä. Hegel ei esimerkiksi koskaan vastannut yksiselitteisesti kysymykseen siitä, tarvitseeko hänen systeeminsä itsenäisen johdannon. Snellman katsoi johdannon tarpeelliseksi ja esitti varhaisfilosofiassaan oman versionsa johdannosta. Snellmanin johdanto keskittyi itsetietoisuuden käsitteeseen, joka oli keskeisessä roolissa myös hänen vuonna 1841 julkaisemassaan teoksessa "Persoonallisuuden idean spekulatiivisen kehittelyn yritys". (shrink)